I love my robot

Ei oo totta, onko viime postauksesta muka vierähtänyt jo yli viikko ?__? Uskomatonta vauhtia kyllä kiitää tämä aika.

Mä olen tällä viikolla ollut laiska lukija. Eilen taisin lukea ruhtinaalliset 2 tuntia. Jes. Ensi viikolla on kyllä pakko aktivoitua ihan mielettömästi. Oon elänyt tässä viikon sellasen harhaluulon vallassa että meikäläinenhän osaa jo kaiken. En osaa. Onneksi alkaa kohta se valmennuskurssi niin eiköhän sieltä ryöpsähdä samantien paskaa niskaan. Oikein odotan sitä. *__*

Kuluneella viikolla oon tosiaan museovisiteerannut (keskiaikaosasto on kyllä edelleen niin riipivä!) ja kuljeskellut mp3-soittimen kanssa päämäärättömästi ympäri Helsinkiä. Mä niin rakastan Helsinkiä; pari vuotta täällä jo asunut ja aina jaksaa samat nurkat ja kadunkulmaukset sykähdyttää yhtä paljon. Meidän rakkaus ei laannu koskaan.

Lisäksi meikäläinen, turhaa yksityisautoilua vastustava ja todellakin ajokortiton henkilö, on onnistunut koukuttumaan pahasti Initial D:hen.... Jopa siinä määrin, että mun työpöydän taustakuvana komeilee tällä hetkellä perinteisen Totoro-pläjäyksen tilalla Eighty-Six - toisin sanoen auto. Siis emmä tiedä mikä kyseisessä animessa viehättää - varmaan se renkaiden vinkunan ja eurobeatin vastustamaton yhtälö. Viime yö meni aika kiihkeissä tunnelmissa kun Takumi driftaili menemään ja meikäläinen ryysti jännittyneenä kokista. Tää kyllä niin taas todistaa mun heikkouteni animea kohtaan. Kertokaa joku etten oo yksin tän asian kanssa? ;_;

Panda Trueno!

Mitäs vielä. Ainiin! Olen löytänyt parin vuoden jälkeen taas irkkaamisen ihanuuden. Eilen päädyin jotenkin vanhalle kunnon #narutolle (saa nauraa....) ja siellähän oli muinainen jengimme edelleen kasassa! Parit seuraavat tunnit kuluivatkin sit aika leppoisissa merkeissä.

Yhteenvetona: Irkkaamista ja autoiluanimea, hyvä Heidi. o/

Näitä asukuvia alkaakin sikiämään nyt odotettua enemmän, kun sain viimein sen tripodin hommattua. Tässä siis eilistä olomuotoani:

Mun polvet on varmaan vääntyneet paikoiltaan neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä, mutta mä yksinkertaisesti vaan seison noin vänkyrästi.

Siinä on taas muutamia tän hetken lempijuttuja: robottipaita ja Irregular Choicen korkkarit nyt ainakin. Onneksi järjen ääni käski mua vaihtamaan kengät, koska eihän noilla olisi tuolla pystyssä pysynyt - varsinkin kun niissä on jonkinsortin metallipohjat. 8D Löysin kans pitkästä aikaa ton hameen henkselit, ja onhan ne aika söpöt!

Tässä on tää robottipaita vielä, eikö oo hellyyttävä. *__* Irregularien nilkkaremmit ei tällä kertaa päässeet mukaan, laitoin ne liimaustoimenpiteisiin jotta sit varmasti kestävät hyvinä kun sesonkikausi alkaa.

Nyt kun tuli Irregularit puheeksi, niin annetaas vielä vähän kenkärakkautta, mikäli joku ei näitä kerennyt vanhan blogin puolella näkemään:

Eli tommonen pieni robottiolento niissä kenkien nilkkareimmissä on sit vielä kiinni.

Illalla mun pitää ehkä hylätä animet ja irkkailut, ja siirtyä ihmisten ilmoille viettämään tupareita. Mut nyt tässä voisi kyllä pari tuntia ihan oikeasti lukea noihin pääsykokeisiin, ei nimittäin hyvältä näytä.

otsikoton keskiviikko (paitsi että tänään taitaakin olla torstai)

Nyt kun on lukenut ton pääsykoekirjan ekan kerran läpi niin fiilikset on aika ristiriitaiset: toisaalta hahmotan sen tiedon määrän, joka mun pitäisi täysipainoisesti seuraavien kuukausien aikana omaksua; toisaalta oon jo huomannut ettei kyseessä suinkaan ole mikään mahdoton tehtävä - itseasiassa lukeminen on tähän mennessä ollut tosi mielekästä ja mukavaa puuhaa. Ehkäpä ala on myös jotakuinkin oikea, kun kirjassa käsitellyt aiheet ovat saaneet jo monia yöllisiä pohdiskeluja ja ajatusketjuja aikaan. Oikikseen musta ei olis kyllä lukemaan - sekin on tullut tässä todettua, kun olen muiden tuskaista työskentelyä seurannut. Maailmanhistoria on (ainakin mulle) ollut aina sellainen juttu, johon täytyy suhtautua sopivan leppoisasti.

Oon ollut tällä viikolla aikamoinen kotihiiri. Koti- ja kirjastohiiri. Sain jostain päähäni että mä haluan ehdottomasti yöllä sängyssä makoillessani nähdä tähtiä, joten kämpän järjestys meni uusiksi. Tosin muistin huonekalujen liikuttelemisen jälkeen, ettei Helsingistä nää tähtiä. Aika usein yötaivas on vaan epämääräisen kellertävä. No ei se mitään, uus järkkä on kumminkin kiva.

Huomenna mun kotihiireily loppuu, lähden ex-työkavereiden kanssa Helsingin yöhön. En ookaan pitkään aikaan käynyt Helsingin yössä (viittaan tällä termillä nyt siis nimenomaan baareiluun). Sunnuntaina kävelin Onnelan ohi ja sen edessä hytisevä ihmisjoukko aiheutti kyllä hilpeyttä, mutta huomenna meikäläinen liittyy sitten nöyrästi jonon hännille. Saas nähdä saanko uutta ponnekkuutta baarielämääni. Yleensä näiden parin kuukauden taukojen jälkeen näin tuppaa väistämättä käymään, ja siinä sitä taas ollaan. 8D

Mut sit muutamia kuvia kanssa. Ostin kameralle viimein jalustan ja se on ehkä paras juttu ikinä, itsensä kuvaileminen on huomattavasti vähemmän tuskaisaa kuin ennen - itseasiassa lähestulkoon kivaa! Tältä mä näytin keskiviikkona kirjastolle lähtiessäni:

Oli aika punainen olo. Joskus ei vaan tee mieli käyttää mitään muuta kuin punaista.

Oon myös viihdyttänyt itseäni kirjastossa epämääräisillä jutuilla, kuten tällaisilla:

Se alkoi yhdestä pienestä lampaasta, mutta nyt moinen elukka löytyy kirjan jokaisen lammasmaininnan kohdalta. Hyvä Heidi! Lisäksi toi kirja on muutenkin täynnä semmosia vitsinmurjaisuyrityksiä, joten myönnän tasaisin väliajoin hihitteleväni yksin kirjaston nurkassa. Tai ehkä (siis vain ehkä) mulla on huono huumorintaju.

Oon myös yrittänyt päästä mukaan FF kahdentoista meininkiin - mä niin haluisin kokea jonkun heräämisen sen suhteen. Ainakaan näiden kymmenen pelitunnin aikana en ole siinä vielä onnistunut. Aion kumminkin kunnialla pelata sen loppuun ja analysoida sit uusiks. Ja ens viikollahan se FF kolmetoistakin jo pärähtää maailmalle!

Nirpusta on kans pyydetty kuvia, ja oonkin ahkerasti sitä yrittänyt kuvailla, mut useimmiten otokset tuppaavat olemaan jotakuinkin tällaisia: