lauantainen kykenemättömyys keksiä otsikoita

Mä oon kyllä sitä mieltä, ettei MIKÄÄN ole niin leppoisaa, kuin herätä lauantaiaamuna omasta sängystään tällein semiaikaisin, ja vieläpä ilman krapulaa! Ei voi muuta tuumia kuin että ah, onneksi olen lopettanut ryyppäämisen. Koska tää se on elämää. Tätä ihanuuden efektiä vielä buustaa se, kun avaa ikkunan ja kuuntelee miten joku pahoinvoiva juuri parahiksi oksentaa tuuletusparvekkeelta. Ai että, täällä se meikäläinen vaan löpöttelee.

Ulkona on ollut viime päivinä aika myrskyisää. Mun tapoihin ei kuulu puhua säästä, koska sääkeskustelu on aina yhtä tyhjän kanssa, mutta myönnän että toi sää on ollut sen verran päräyttävä, että se ansaitsee edes jonkinasteen maininnan. Säätilasta johtuen mä olen liikkunut ulkona aika varustautuneena:

Tää kuva myös nähtävästi havainnollistaa sitä, miten ulkona edetessään on pakko napittaa tiukasti maankamaraan. Muuten saa kilon lunta suoraan silmämuniinsa.

Eilen oli perjantai. Käytiin Panun kanssa syömässä ja skumppailemassa, koko Helsingissä oli jotenkin äärettömän leppoisa ja talvinen ilmapiiri. Helsinki on aina ihana, kunhan pysyttelee poissa Kamppi-Forum-akselilta. Muutama tunti siellä vissiin vierähti. Ehdittiin vielä visiteeraamaan kirjakauppaan, oli pitkästä aikaa ihanaa oikein luuhailla siellä, istua lattialla ja pohtia mikä Lovecraftin teos lähtee mukaan. Käpistellä ja ihmetellä kirjoja. Mä unohdan aina säännöllisin väliajoin miten ihanaa lukeminen on, mutta onneksi huomaan aina hyvin pian etten pysty olemaan lukemattakaan.

Mukaan lähti Haruki Murakamin Kafka rannalla ja The Wind-Up Bird Chronicle - toinen suomeksi ja toinen englanniksi siitä syystä että mä en osaa millään päättää kummalla kielellä lukisin. Toki myönnän että monet suomennokset ovat äärettömän tökeröitä, mutta mä olen ylipäänsä niin rakkaudessa suomen kieleen. Aion nyt kuitenkin liikkua pois mukavuusalueeltani ja ruveta lukemaan myös englanniksi.

Paras löydös oli kuitenkin eräs teos, jonka kanssa tulen tässä kuluvana keväänä muodostamaan aika tiiviin symbioosin: Verkottunut ihmiskunta!

Kyseessä on siis pääsykoekirja, jonka uutta painosta tässä onkin jo kasvavan jännityksen vallassa odoteltu. Nyt se viimein tuli, ja meikä pääsee sitten ensi viikosta alkaen opiskelemaan. *__* Oon äärettömän tyytyväinen siihen että mulle on siunaantunut noin luettava pääsykoekirja. Mä luin sitä eilen jo iltalukemisiksi parisataa sivua; toi teksti se vaan soljuu menemään ja on näin ollen myös äärettömän helppo omaksua.

"Projekti sai alkunsa pojan ajateltua erheellisesti, että jos Stephen Hawking pystyy tiivistämään maailmankaikkeuden historian 198 sivuun, hänenkin pitäisi kyetä mahduttamaan ihmiskunnan historia 200 sivuun." No, ihan 200 sivuun ei päästy, mutta annettakoon ne 400 lisäsivua heille anteeksi.

Final Fantasy VII & VIII & X, Shin Megami Tensei: Devil Summoner, Persona 3, Shadow Hearts: From the New World, Metal Gear Solid 2, Kingdom Hearts I & II, We Love Katamari, Devil May Cry 3

Jees. Tänä viikonloppuna ajattelin pelailla. Mitäs muutakaan. Huvikseni kuvailin myös muutamia lempipelejäni pleikkari kakkoselle (ja ykköselle). Mun talouteen on nyt viimein ilmestynyt Ps 3, mutta sille on vähän köyhänläisesti vielä rpg-pelejä. Ja hitto ne on kalliita. FF kolmetoista odotellessa siis, vaikka pakko myöntää aika skeptisin mielin sitä kyllä odottelen. :L

Nää mä otan nyt viikonlopun projektiksi. Shin Megami Tensei -pelit lukeutuvat ehdottomasti mun lemppareihin, niissä on jotenkin käsittämättömän hämyisä tunnelma.

Nähtäväksi jää, viekö lauantai-ilta mut johonkin. Baariin varmaan on taas prosentuaalinen enemmistö kavereistani suuntaamassa, mutta meikäläistä ei kyllä kiinnosta moinen. Saa nähdä, nyt eka se pleikka!