WOAA

Täällä ei varmana oo enää ketään, mut jos joku yksinäinen haamu on jäänyt paikalle leijumaan, niin tämän tulkoon tietoonsa hänen:

http://crappyandroid.blogspot.com/

UUSI BLOGI, joka tässä verkkaisesti alkaa taas toimimaan. *_*

I love my robot

Ei oo totta, onko viime postauksesta muka vierähtänyt jo yli viikko ?__? Uskomatonta vauhtia kyllä kiitää tämä aika.

Mä olen tällä viikolla ollut laiska lukija. Eilen taisin lukea ruhtinaalliset 2 tuntia. Jes. Ensi viikolla on kyllä pakko aktivoitua ihan mielettömästi. Oon elänyt tässä viikon sellasen harhaluulon vallassa että meikäläinenhän osaa jo kaiken. En osaa. Onneksi alkaa kohta se valmennuskurssi niin eiköhän sieltä ryöpsähdä samantien paskaa niskaan. Oikein odotan sitä. *__*

Kuluneella viikolla oon tosiaan museovisiteerannut (keskiaikaosasto on kyllä edelleen niin riipivä!) ja kuljeskellut mp3-soittimen kanssa päämäärättömästi ympäri Helsinkiä. Mä niin rakastan Helsinkiä; pari vuotta täällä jo asunut ja aina jaksaa samat nurkat ja kadunkulmaukset sykähdyttää yhtä paljon. Meidän rakkaus ei laannu koskaan.

Lisäksi meikäläinen, turhaa yksityisautoilua vastustava ja todellakin ajokortiton henkilö, on onnistunut koukuttumaan pahasti Initial D:hen.... Jopa siinä määrin, että mun työpöydän taustakuvana komeilee tällä hetkellä perinteisen Totoro-pläjäyksen tilalla Eighty-Six - toisin sanoen auto. Siis emmä tiedä mikä kyseisessä animessa viehättää - varmaan se renkaiden vinkunan ja eurobeatin vastustamaton yhtälö. Viime yö meni aika kiihkeissä tunnelmissa kun Takumi driftaili menemään ja meikäläinen ryysti jännittyneenä kokista. Tää kyllä niin taas todistaa mun heikkouteni animea kohtaan. Kertokaa joku etten oo yksin tän asian kanssa? ;_;

Panda Trueno!

Mitäs vielä. Ainiin! Olen löytänyt parin vuoden jälkeen taas irkkaamisen ihanuuden. Eilen päädyin jotenkin vanhalle kunnon #narutolle (saa nauraa....) ja siellähän oli muinainen jengimme edelleen kasassa! Parit seuraavat tunnit kuluivatkin sit aika leppoisissa merkeissä.

Yhteenvetona: Irkkaamista ja autoiluanimea, hyvä Heidi. o/

Näitä asukuvia alkaakin sikiämään nyt odotettua enemmän, kun sain viimein sen tripodin hommattua. Tässä siis eilistä olomuotoani:

Mun polvet on varmaan vääntyneet paikoiltaan neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä, mutta mä yksinkertaisesti vaan seison noin vänkyrästi.

Siinä on taas muutamia tän hetken lempijuttuja: robottipaita ja Irregular Choicen korkkarit nyt ainakin. Onneksi järjen ääni käski mua vaihtamaan kengät, koska eihän noilla olisi tuolla pystyssä pysynyt - varsinkin kun niissä on jonkinsortin metallipohjat. 8D Löysin kans pitkästä aikaa ton hameen henkselit, ja onhan ne aika söpöt!

Tässä on tää robottipaita vielä, eikö oo hellyyttävä. *__* Irregularien nilkkaremmit ei tällä kertaa päässeet mukaan, laitoin ne liimaustoimenpiteisiin jotta sit varmasti kestävät hyvinä kun sesonkikausi alkaa.

Nyt kun tuli Irregularit puheeksi, niin annetaas vielä vähän kenkärakkautta, mikäli joku ei näitä kerennyt vanhan blogin puolella näkemään:

Eli tommonen pieni robottiolento niissä kenkien nilkkareimmissä on sit vielä kiinni.

Illalla mun pitää ehkä hylätä animet ja irkkailut, ja siirtyä ihmisten ilmoille viettämään tupareita. Mut nyt tässä voisi kyllä pari tuntia ihan oikeasti lukea noihin pääsykokeisiin, ei nimittäin hyvältä näytä.

otsikoton keskiviikko (paitsi että tänään taitaakin olla torstai)

Nyt kun on lukenut ton pääsykoekirjan ekan kerran läpi niin fiilikset on aika ristiriitaiset: toisaalta hahmotan sen tiedon määrän, joka mun pitäisi täysipainoisesti seuraavien kuukausien aikana omaksua; toisaalta oon jo huomannut ettei kyseessä suinkaan ole mikään mahdoton tehtävä - itseasiassa lukeminen on tähän mennessä ollut tosi mielekästä ja mukavaa puuhaa. Ehkäpä ala on myös jotakuinkin oikea, kun kirjassa käsitellyt aiheet ovat saaneet jo monia yöllisiä pohdiskeluja ja ajatusketjuja aikaan. Oikikseen musta ei olis kyllä lukemaan - sekin on tullut tässä todettua, kun olen muiden tuskaista työskentelyä seurannut. Maailmanhistoria on (ainakin mulle) ollut aina sellainen juttu, johon täytyy suhtautua sopivan leppoisasti.

Oon ollut tällä viikolla aikamoinen kotihiiri. Koti- ja kirjastohiiri. Sain jostain päähäni että mä haluan ehdottomasti yöllä sängyssä makoillessani nähdä tähtiä, joten kämpän järjestys meni uusiksi. Tosin muistin huonekalujen liikuttelemisen jälkeen, ettei Helsingistä nää tähtiä. Aika usein yötaivas on vaan epämääräisen kellertävä. No ei se mitään, uus järkkä on kumminkin kiva.

Huomenna mun kotihiireily loppuu, lähden ex-työkavereiden kanssa Helsingin yöhön. En ookaan pitkään aikaan käynyt Helsingin yössä (viittaan tällä termillä nyt siis nimenomaan baareiluun). Sunnuntaina kävelin Onnelan ohi ja sen edessä hytisevä ihmisjoukko aiheutti kyllä hilpeyttä, mutta huomenna meikäläinen liittyy sitten nöyrästi jonon hännille. Saas nähdä saanko uutta ponnekkuutta baarielämääni. Yleensä näiden parin kuukauden taukojen jälkeen näin tuppaa väistämättä käymään, ja siinä sitä taas ollaan. 8D

Mut sit muutamia kuvia kanssa. Ostin kameralle viimein jalustan ja se on ehkä paras juttu ikinä, itsensä kuvaileminen on huomattavasti vähemmän tuskaisaa kuin ennen - itseasiassa lähestulkoon kivaa! Tältä mä näytin keskiviikkona kirjastolle lähtiessäni:

Oli aika punainen olo. Joskus ei vaan tee mieli käyttää mitään muuta kuin punaista.

Oon myös viihdyttänyt itseäni kirjastossa epämääräisillä jutuilla, kuten tällaisilla:

Se alkoi yhdestä pienestä lampaasta, mutta nyt moinen elukka löytyy kirjan jokaisen lammasmaininnan kohdalta. Hyvä Heidi! Lisäksi toi kirja on muutenkin täynnä semmosia vitsinmurjaisuyrityksiä, joten myönnän tasaisin väliajoin hihitteleväni yksin kirjaston nurkassa. Tai ehkä (siis vain ehkä) mulla on huono huumorintaju.

Oon myös yrittänyt päästä mukaan FF kahdentoista meininkiin - mä niin haluisin kokea jonkun heräämisen sen suhteen. Ainakaan näiden kymmenen pelitunnin aikana en ole siinä vielä onnistunut. Aion kumminkin kunnialla pelata sen loppuun ja analysoida sit uusiks. Ja ens viikollahan se FF kolmetoistakin jo pärähtää maailmalle!

Nirpusta on kans pyydetty kuvia, ja oonkin ahkerasti sitä yrittänyt kuvailla, mut useimmiten otokset tuppaavat olemaan jotakuinkin tällaisia:

shin megami tensei imagine

Yh, miksi mun piti löytää tämä nimenomainen screencap koneeltani.

Porukka tuntuu kaipaavaan kesää, mutta mä kyllä kaipaan Shin Megami Tensei Imagine Onlinea paljon enemmän. ;__; Aika nolo tunnustus, mut näin se on.

Mutta mä pidän pintani ja pysyttelen kuivilla. Koska siinä vaiheessa kun sisäänkirjautumisikkuna lävähtää ruudulle, ni se on menoa se - ja aika varmat hyvästit opiskelupaikalle. :| En osaa suhtautua oikein kohtuudella tällaisiin asioihin.

Ei auta kuin muistella kaiholla kaljun demonini viitan majesteetillista liikerataa.

(No ehkä viikonloppuna vois vähän kokeilla...)

R+

Mä räjähdän jännityksestä. Oon ihan kohta lähdössä katsomaan Rammsteinia Hartwall-areenalle, ja jokainen mut vähänkin tunteva tietää että nyt on kyse jostain elämää suuremmasta.

Tällä hetkellä fiilis on aika sanoinkuvaamaton (ja mä olen yleensä aika hyvä keksimään adjektiiveja). En ole koskaan innostunut mistään niin paljon kuin Rammsteinista, ja koko mun lukioaikani oli aikalailla riippuvaista kyseisestä bändistä. Tätä keikkaa on odotettu.

Mä lähden jännittyneenä näkemään elämäni rakkauden ekaa kertaa livenä.

t. Heidi, joka ei ole koskaan katsonut yhtäkään Rammsteinin liveä itkemättä

lauantainen kykenemättömyys keksiä otsikoita

Mä oon kyllä sitä mieltä, ettei MIKÄÄN ole niin leppoisaa, kuin herätä lauantaiaamuna omasta sängystään tällein semiaikaisin, ja vieläpä ilman krapulaa! Ei voi muuta tuumia kuin että ah, onneksi olen lopettanut ryyppäämisen. Koska tää se on elämää. Tätä ihanuuden efektiä vielä buustaa se, kun avaa ikkunan ja kuuntelee miten joku pahoinvoiva juuri parahiksi oksentaa tuuletusparvekkeelta. Ai että, täällä se meikäläinen vaan löpöttelee.

Ulkona on ollut viime päivinä aika myrskyisää. Mun tapoihin ei kuulu puhua säästä, koska sääkeskustelu on aina yhtä tyhjän kanssa, mutta myönnän että toi sää on ollut sen verran päräyttävä, että se ansaitsee edes jonkinasteen maininnan. Säätilasta johtuen mä olen liikkunut ulkona aika varustautuneena:

Tää kuva myös nähtävästi havainnollistaa sitä, miten ulkona edetessään on pakko napittaa tiukasti maankamaraan. Muuten saa kilon lunta suoraan silmämuniinsa.

Eilen oli perjantai. Käytiin Panun kanssa syömässä ja skumppailemassa, koko Helsingissä oli jotenkin äärettömän leppoisa ja talvinen ilmapiiri. Helsinki on aina ihana, kunhan pysyttelee poissa Kamppi-Forum-akselilta. Muutama tunti siellä vissiin vierähti. Ehdittiin vielä visiteeraamaan kirjakauppaan, oli pitkästä aikaa ihanaa oikein luuhailla siellä, istua lattialla ja pohtia mikä Lovecraftin teos lähtee mukaan. Käpistellä ja ihmetellä kirjoja. Mä unohdan aina säännöllisin väliajoin miten ihanaa lukeminen on, mutta onneksi huomaan aina hyvin pian etten pysty olemaan lukemattakaan.

Mukaan lähti Haruki Murakamin Kafka rannalla ja The Wind-Up Bird Chronicle - toinen suomeksi ja toinen englanniksi siitä syystä että mä en osaa millään päättää kummalla kielellä lukisin. Toki myönnän että monet suomennokset ovat äärettömän tökeröitä, mutta mä olen ylipäänsä niin rakkaudessa suomen kieleen. Aion nyt kuitenkin liikkua pois mukavuusalueeltani ja ruveta lukemaan myös englanniksi.

Paras löydös oli kuitenkin eräs teos, jonka kanssa tulen tässä kuluvana keväänä muodostamaan aika tiiviin symbioosin: Verkottunut ihmiskunta!

Kyseessä on siis pääsykoekirja, jonka uutta painosta tässä onkin jo kasvavan jännityksen vallassa odoteltu. Nyt se viimein tuli, ja meikä pääsee sitten ensi viikosta alkaen opiskelemaan. *__* Oon äärettömän tyytyväinen siihen että mulle on siunaantunut noin luettava pääsykoekirja. Mä luin sitä eilen jo iltalukemisiksi parisataa sivua; toi teksti se vaan soljuu menemään ja on näin ollen myös äärettömän helppo omaksua.

"Projekti sai alkunsa pojan ajateltua erheellisesti, että jos Stephen Hawking pystyy tiivistämään maailmankaikkeuden historian 198 sivuun, hänenkin pitäisi kyetä mahduttamaan ihmiskunnan historia 200 sivuun." No, ihan 200 sivuun ei päästy, mutta annettakoon ne 400 lisäsivua heille anteeksi.

Final Fantasy VII & VIII & X, Shin Megami Tensei: Devil Summoner, Persona 3, Shadow Hearts: From the New World, Metal Gear Solid 2, Kingdom Hearts I & II, We Love Katamari, Devil May Cry 3

Jees. Tänä viikonloppuna ajattelin pelailla. Mitäs muutakaan. Huvikseni kuvailin myös muutamia lempipelejäni pleikkari kakkoselle (ja ykköselle). Mun talouteen on nyt viimein ilmestynyt Ps 3, mutta sille on vähän köyhänläisesti vielä rpg-pelejä. Ja hitto ne on kalliita. FF kolmetoista odotellessa siis, vaikka pakko myöntää aika skeptisin mielin sitä kyllä odottelen. :L

Nää mä otan nyt viikonlopun projektiksi. Shin Megami Tensei -pelit lukeutuvat ehdottomasti mun lemppareihin, niissä on jotenkin käsittämättömän hämyisä tunnelma.

Nähtäväksi jää, viekö lauantai-ilta mut johonkin. Baariin varmaan on taas prosentuaalinen enemmistö kavereistani suuntaamassa, mutta meikäläistä ei kyllä kiinnosta moinen. Saa nähdä, nyt eka se pleikka!

salatkaa oma sijaintinne

Olin kirjoittamassa tänne eräästä varhaisnuoruuteni dramaattisesta hetkestä, mutta mun poikaystävä päättikin tulla yökyläilemään sellaisella varoitusajalla, joka ei tue varhaisnuoruuden muisteloimista.

Joten tällä erää tuon julki ihailuni Stam1nan Viimeinen Atlantis -levyä kohtaan.

Musta se on yksinkertaisesti loistava. Stamina on yleensä ollut mun makuun ehkä vähän turhan yksioikoista musiikkia, mutta Viimeinen Atlantis on selvästi kontrastikkaampaa Staminaa. Se toimii.

Tykkääkö muut?